100 vuotta, 12 maaliskuu 1919 - 2019 maaliskuu 12
Kultapokaali perustettiin 1919
Ensimmäiset pursiseurat perustettiin Suomeen 1800-luvun puolivälin jälkeen, purjehdusinnostus levisi melko nopeasti; rakennettiin veneitä sekä suomalaisten että tunnettujen ulkomaisten suunnittelijoiden kynästä. Useat veistämöt toimittivat hyviä kilpapursia, jotka menestyivät kotimaassa ja Ruotsissa.
1917 Suomesta tuli itsenäinen ja nuori kansakunta saattoi olla edustettuna kansainvälisessä kilpapurjehduksessa. 1919 keväällä Nyländska Jaktklubbenilla syntyi ajatus saada aikaan palkinto skandinaaviseen kilpapurjehdukseen. Nyländska Jaktklubben tilasi tukholmalaiselta C. G. Hallbergin hovikultasepänliikkeeltä palkintopokaalin, jonka suunnitteli J. J. Jahnsson ja muotoili kuvanveistäjä A. Olsson. Palkinto nimettiin myöhemmin Skandinaaviseksi Kultapokaaliksi, ja siitä on sittemmin tullut tunnustettu ja arvokas palkinto.
Materiaalit ja osat
Yläsosan kuppi, simpukka, ja tyttö (neito) on puhdasta kultaa, johon on upotettu 17 pientä timanttia ja kaksi helmeä. Simpukka lepää vihreillä aalloilla, jotka ovat emaljoidut.
Alaosa on valkeata norsunluuta, joka on osittain päällystetty hopealla. Alaosa sisältää sinivalkoisen emaljoidun Njk:n pienoislipun. Lisäksi on neljä sinertävää helmeä. Jalustaa kannattelee niskoillaan neljä ylösalaisn olevaa kalaa.
Pokaali on suhteellisen pieni, mutta on kokoonsa nähden melko painava.
Symbolit
Koko tämä taide-esine, kuin veistos, symbolisoi ja juhlistaa itsenäistä Suomea ja sen kansakunnan lippua. Kultainen "Suomi neito", vapaa suomalainen nainen, ratsastaa simpukalla vapaana Itämeren aalloilla.
Kultapokaalin “Suomi-neito”
Hopealevyyn keskellä on kirjoitettu:
“Nyländska Jaktklubbens SKANDINAVISKA PRIS instiftad den 12. mars 1919”
Palkinto juhlistaa myös suomalaista pursiseuralippua, jolla on erikoinen osa Somen lipuissa. Pursiseuralippuja käytettiin joa autonomian aikana. Itsenäinen Suomi sai 1917 siniristilippunsa, mutta pursiseuroille tehtiin myös oma virallinen lippunsa, jossa on valkoinen risti sinisen ristin päällä ja yläkulmassa (tangon puolella) pursiseuran tunnus. Kaikki suomalaiset purret voivat käyttää lippua kansallisena tunnuksena.
Pokaalin arvo
Pokaalin hinta vuonna 1919 oli 20 185 markkaa (400 jäsenmaksua t. 18.5% vuoden menoista) ja tämän päivän rahassa 8 819 euroa. 1960 pokaalin arvoksi laskettiin 2.4 miljoonaa markkaa (400 x 6000.- mk vuosimaksu). 1960 GKSS oli voittanut pokaalin ja vakuutti sen 65 000 kruunun arvosta ja se oli n. 4 063 000 silloista markkaa ja nykyrahassa 96 452 euroa. Nyt 400 vuosimaksua on n. 78 400 eur aj 18.5% menoista on 220 150 eur. Keskimääräinen arvo 1919-1960-2019 olisi n. 108 470. Vuodesta 1919 nykypäivään palkinnon arvo on kasvanut n. 12-kertaiseksi.
Voittanut pursiseura on seura, johon vene on rekisteröity. Tämä siksi, että kyseessä on myös pursiseurojen välinen kilpailu. Artiklassa XI on kirjoitettu "pokaali pitää antaa voittaneen pursiseuran hoitoon".
Kansainvälinen palkinto 1922
Ensimmäiset kilpailut Skandinaavisesta palkinnosta käytiin Suomen ja Ruotsin välillä SK40 luokan saaristoristeilijöillä vuosina 1919 ja 1921. Ensimmäisessä kilpailivat "Bimbi" Tore Holm Gamleby Segelsällskap, konstruktööri T. Holm ja rakentaja Knut Holms Yachtvarf sekä "Beata" Henrik Ramsay Njk:sta, konstruktööri G. Estlander ja rakentaja Turun Veneveistämö 1919. Veneet kilpailivat Sandhamnin regatan yhteydessä Kanholmin selällä 4. elokuuta 1919. Kilpailun voitti "Bimbi" ajalla 2.43.39, "Beatan" aika oli 2.49.8. 1920 ei kilpailtu lainkaan ja SK40 suosio oli laskussa. Toinen kilpailu saatiin aikaan 1921 ja se kilpailtiin 6. heinäkuuta Helsingissä ja sen voitti Njk:n "Jonetha" Henrik Ramsay ja toinen oli "Bambi" Yngve Holm.
1921 Skandinaavinen Purjehtijaliitto halusi saada aikaan kansainvälisen palkinnon uudelle 6 metrin luokalle, jonka suosio oli kasvussa Euroopassa. Suomi oli hyväksytty jäseneksi 1920 ja Njk:n sihteeri oli läsnä skandinaavisessa kokouksessa ja ehdotti, että Njk voisi lahjoittaa uuden Skandinaavisen palkinnon Skandinaaviselle Purjehtijaliitolle kansainväliseksi palkinnoksi. Njk päätti kokouksessaan 4. maaliskuuta 1922 luovuttaa pokaalin Skandinaaviselle Purjehtijaliitolle kansainväliseksi palkinnoksi. Ja jo seuraavana kesänä ensimmäinen kilpailu Skandinaavisesta Kultapokaalista, kuten se tuli tunnetuksi tulevaisuudessa, voitiin järjestää Hortenissa Norjassa.
Kultapokaalin Lahjakirjan (Deed of Gift) mukaan pokaalista tuli purjehtia IYRU:n mittasääntöluokan veneillä. IYRU oli konferenssissaan 1919 valinnut uusia kansainvälisiä tätä tarkoittavia luokkia. IYRU:n luokkia olivat 6-, 7-, 8-, 9-, 10-, 12- ja 14-metriset, muita IYRU:n luokkia loivat ranskalaiset luokat 6.5m, 8.5m sekä pohjoismaiset SK30 ja 40, mutta ne eivät tulleet kyseeseen. Samat kaikki 16 kansainvälistä köliveneluokkaa olivat ohjelmassa 1920 Olympialaisissa paitsi 6.5- ja 9-metriset luokat. Näiden olympialaisten purjehdukset olivat kummallisimmat koskaan ja se oli kilpailun sijasta eräänlainen uiva IYRU:n venenäyttely. Mm. Kv. Mittaluokan veneet kilpailivat 1. ja 2. sarjoissa. Paikalla oli vain kaksi 6-metristä 2. säännön venettä. Kaseissa, kympeissä ja 12:ssa oli vain yksi kutakin.
"Deed of Gift.
At a general assembly of the Nyländska Jaktklubben held this day it was unanimously agreed to present the “Nyländska Jaktklubbens Skandinaviska Pris” to the Scandinavian Yacht Racing Union (SYRU) as a challenge cup for international yacht race under the measurement rule of the International Yacht Racing Union.
In handling over this trophy to the Scandinavian YRU the Nyländska jaktklubben wishes to promote the intercourse with the Nations of the world on the basis of friendly competition in the most noble of sports.
May this gift of our club prove a mighty promotor of international yacht racing and be a means of tying together real yachtsmen all over the world. "
Ensimmäinen maailmansota oli lopettanut lähes kaiken kilpapurjehduksen Euroopassa ja kansainvälinen kilpapurjehdus oli vasta alkuasteellaan. Noina vuosina ilmaantui lähes joka toinen vuosi uusia köliveneluokkia tarjolle. Vain Norja, joka oli sodista erillään oli pystynyt ylläpitämään veneenrakennusta ja kilpapurjehdusta ja olikin kasvanut alkuaikojen kilpapurjehduksen suurvallaksi ja se tuli näkymään myös Kultapokaaln purjehduksissa. Pohjois Amerikassa oli jo pitkään ollut rauhan tila ja heillä oli omat jahtiperinteensä ja Universal säännön luokkaveneet kuten: 'R-veneet', 'Q-veneet' ja 'J-veneet' vielä pitkään ja America's Cup. Europpaan amerikkalaiset tulivat vasta 1927.
Kun ranskalaiset olivat siirtäneet Entonnarpokaalin 6-metrisistä uuteen 6.5m-luokkaan vuodesta 1920 oli 6m-luokka ilman kansainvälistä pokaalia. Silloin 6m-luokan ollessa ilman kv. palkintoa valittiin 1922 Kultapokaaliluokaksi uudistetun 2. Kansainvälisen Säännön pienin ja halvin luokka 6 metriä, joka alkoi vähitellen yleistyä varsinkin Pohjois Euroopassa. Näin valinnan jälkeen kansainvälinen kiinnostus Kultapokaalia kohtaan alkoi vähitellen kasvaa.
Määräysten mukaan kustakin maasta saa osallistua vain yksi vene, ja veneen pitää olla suunniteltu ja rakennettu siinä maassa, jota se edustaa. Perämiehen sekä miehistön tulee olla amatöörejä ja tunnetun purjehdusseuran jäseniä. Voittaakseen Kultapokaalin on voitettava kolme purjehdusta, mutta kolmen ensimmäisen purjehduksen jälkeen saavat jatkaa vain ne, jotka ovat voittaneet vähintään yhden purjehduksen. Kultapokaalikilpailussa oli enintään seitsemän hyväksyttyä purjehdusta, mutta useimmiten voitto ratkesi jo aikaisemmin.
Kilpapurjehduksessa Kultapokaalista tuli tunnettu kansainvälinen palkinto corinttilaisten purjehtijoiden keskuudessa ympäri maailman. Kilpailu oli kielletty ammatilaisilta aina vuoteen 2011 asti. 6-metriset kilpailivat pokaalista vain 24 kertaa vuoteen 1952 asti. 1949 IYRU hyväksyi uuden neljännen eli 5.5 metrin kansaivälisen mittaluokkasäännön joka korvasi 3. kansainvälisen säännön ja 1953 pokaali siirrettiin purjehdittavaksi halvemmalla ja kehittyneemmällä uuden ajan luokan veneillä ja tänä vuonna, 66. kerran, 92. Kultapokaalikilpailu käydään 100 vuotiaan Kultapokaalin syntysijoilla NJK:n kotivesillä.
